Takaisin arkeen. Ei se nyt niin kamalaa ollut. Tosin onhan se tylsää kun kotiin pääsee lähellä viittä ja kohta pitääkin taas mennä nukkumaan...Sitäpä tämä kurja ihmiselo on kaiketi loppuun saakka, joten parempi kai tottua ajatukseen.

Jakso taitaakin jäädä hivenen löysäksi, kun en yli yhden jakson kestäviä kakkosvuosilaisten kursseja voi ottaa. Pääsin hyppäämään suoraan sille yhdelle minua suuresti kiinnostavista kursseista... animaatiota yhdeksästä neljään kolme kertaa viikossa! Jee. Animoin ensimmäiseksi pomppivan chinchillan.
Lisänä joku nihkeä portfoliokurssi (kukaan ei poissaolonikaan aikana ole kerennyt tajuta millainen se on ja miten se pitää tehdä...joten pahemmin en ole jälkeen jäänyt). Sen pitäisi kertoa meille miten voimme varautua työssäoloon ja työhön hakuun, vaan epäilen ettei
sekään meitä raukkoja paljon auta noilla surkeilla kulttuurialan työmarkkinoilla. Odottelen valoisaa
tulevaisuutta.

Avopuolisokin meni kuolemaan tuossa. Voi surupuseroa. Pitäisi saada sitä lääkäriin heti kun ehtii ja jaksaa. On elämä tyhjää ja outoa ilman sitä, pitää toisten avopuolisoilla leikkiä. Ja ehkä suurempi asuntokin olisi jossain vaiheessa ihan kiva, yksiö kaksistaan koko opiskeluaikaa ei kuulosta houkuttelevalta, mutta asuntotilanne näyttää surkealta tällä hetkellä. Kun pitäisi sillä rahalla vielä elää...

Noh, jospa tästä taas piristyn kun pääsen animoimaan lisää pomppivia chinchilloja.