Ah! Otimme tänään ensimmäisiä askeliamme muotikuvauksen maailmaa kohti! Ah! (pikkurillit pystyyn).
Koulumme ei sinänsä ikinä yllätä. Siellä on toisinaan hauskaa, mutta enimmäkseen vain ikäviä yllätyksiä. Eilen alkoivat mainoskuvan kuvaukset. Aikataulu jätätti reilulla tunnilla, sillä kuvaustilassa yllätykseksemme ei ollut lainkaan tarvikkeita, kameroita tai muuta, jotka piti tuli persuksen alla käydä hakemassa av-kioskista, joka oli mennyt mukamas kiinni jo tunti sitten. Taustakangas ei pysynyt ylhäällä, jatkoroikat olivat rikki, lamppuja ja niiden telineitä oli liian vähän eikä valkoiset heijastuslevyt olivat likaisia. Onneksi meidän kuvauksemme oli vasta tänään, jolloin kamppeet olivat kerättyinä.
Kuvausparini mallinmittainen pikkusisko, jonka meikkasimme ja stailasimme viimeisen päälle, piteli kameran edessä turhakettamme, USB-hiustenkuivainta. Kuulemma sellaiset vekottimet imevät läppäristä virrat minuutissa. Tämä tosin oli normaali kuivaimeni, mutta kuvan viimeistely koostuu runsaasta photoshoppaamisesta, jossa liitämme oikean johdonkin vekottimeen. Eipä olisi uskonut, mikä homma ja virittely valaistuslamppujen- ja levyjen rakentamisessa on, ennenkuin pääsee itse kuvaamiseen. Kätevinä apuvälineinä levyjen pystyssäpysymiseen toimivat ilmastointiteippirulla, tikkaat ja puristimet. Nyt olisi siitä huippumalli haussa- ohjelman katsomisesta ollut jotain hyötyä...

Yöllä pyöräily on todella kummallisen mukavaa. Olimme Ristinarkussa mallimme luona katsomassa leffoja iltamyöhällä (Nuori Hannibal, Paprika) ja poispyöräily syrjäkaupungilla oranssien katulamppujen loisteessa pitkää suoraa on suorastaan huumaavan avaruudellinen kokemus. Tänään pääsen taas yöpyöräilyä harrastamaan visutyttöjen saunaillasta tullessa, vaikkei se yhtä 
euforista keskustassa olekaan. Huh, jotenkin on ollut koko ajan jotain menoa, etten koko viikkona ole
kerennyt hiljentyä itsekseni tietokoneen ääreen...joka on elintärkeää kaltaiselleni omasta rauhasta energiaa vetävälle introvertille!! Karmeaa, sosiaalistuminen on rankkaa.