Hohhoii. Kyllä olenkin sitten maailman iloisin ihminen kun joku päivä
saan verhot ripustaa oman kämpän ikkunoihin. Ei tätä yhteiseloa enää
kauan jaksa, vaikka onhan se kivaa ettei iltoja tarte yksin viettää ja
eloa on ympärillä. Vähän liikaakin. Ja olisihan se luksusta uskaltaa
olla korjaamatta randomia paperinpalasta lattialta pariin
tuntiin. Onneksi tiedossa on pari näyttöä, joten täytyy toivoa että
jokin niistä minulle siunaantuu. Tahdon maksaa omasta vessasta ja
jääkaapista!
3d-opettaja selittää ihan liian nopeaan ja on todella turhauttavaa aina
pudota kyydistä kun jää jotain kohtaa hiukan pidemmäksi aikaa
miettimään. Oma animaatioprojekti pitäisi toteuttaa ensi viikolla,
hahmoiksi opettaja määräsi niinkin jännittävät kuin jokin kodinkone,
kulkuneuvo tai keittiöväline. Joten, visioin sitten aggressiivisen
vispilän ja voittoisan vesipannun seikkailuja. Mutta en 3d:nä (vaikka
vesipannusta tulikin pirun hyvän näköinen sellaisena), kun
Max3D-ohjelma vaatii kumminkin puolen hehtaarin aivojen käsityskyvyn ja
tuplasti enemmän kärsivällisyyttä.
Kiva jakso, viikonloput
venyvät 4 päivän mittaisiksi, kun on noita kursseja niin vähän. Olisi
hyvä jos pääsisi muuttamaan joku vknloppu ennen jakson vaihtumista, kun
alkaa mukavat ryhmäprojektit ja tiukat aikataulut. Voi kun jo tietäisin
millaisen sisustuksen haluan ja näen siitä jo unta, mutta pääsenköhän
sitä ikinä toteuttamaan... Jospa jospa. Sitten jos ja kun se saamarin
kämpän saan, niin tupareita järkkään varmana ennemmin tai myöhemmin...
Voi perse. Ensi viikoksi vastuuopettaja oli näköjään keksinyt kivan
ryhmäretki-idean, että mennäänpä yöksi Voipaalaan 30 kilsan päähän
tarkistamaan kesän tehtäviä ja ryyppäämään, ehkä jotain taideterapiaa
harrastamaan. Errr.... ihan kiva. Paitsi että samoina päivinä olisi
kavereiden juhlimista Jyväskylässä. Ei ole vaikeaa arvata että
mieluummin hyppään Jyskylän junaan. Täytyy sanoa, että minulla on
tärkeä perhetapahtuma...häät vähintään. Enpä ole edes mitään
kesätehtäviä tehnyt joten siellä saisin pöljänä pönöttää kuuntelemassa
muiden sepustuksia. Ja kun juomiseenkaan en viitsisi rahoja hassata.
Tai aivoja. Niitä nimittäin tulee tarvitsemaan kipeästi tuon koulun ja
arjen kanssa kamppaillessa... Mutta onneksi nyt on hyvin kaunis syksy.
Tuumattiinpa tuossa Gerdan kanssa kun lenkillä taas tuli nuorimies
vastaan, että on se masentavaa kun nykyään pojatkin on meitä
kauniimpia. Niille ne hyvät miehet siis katoaa...
torstai, 21. syyskuu 2006
Kommentit