Kesä oli hyvin... rentouttava. Tienestejä ei tullut liikaa mutta olipahan paljon aikaa omille puuhille. Enpä sitten pääsekään Kuopioon muuttamaan, ja kun en tunne minkäänlaista kiinnostusta ja intoa muita aloja kohtaan, tie vie *huoh* takaisin Tampereelle. Audiovisuaalinen opetusohjelma tosin ei ole suoraan unelmistani (miksei siellä ole markkinointi/kulttuurintuottamis/ynnä muita Kuopion kursseja??), mutta parempi mennä sinne sekametelisoppaan kuin pompotella jossain hanttihommissa. Jospa sitä joskus saisi ammatin tai työtä... vieläkin on niin vaikea uskoa että tuolla elätän itseni, mutta onko toinen vaihtoehto taitaisi sitten olla tehdä jotain puuduttavaa ja mielenkiinnotonta hommaa ja saada leipä. Mutta onneksi en ole kymmentä vuotta vanhempi, ja saan ainakin mielenrauhan kun on jonkinmoinen luovan alan koulutus, sitten voin hyvillä mielin mennä jotain merkonomitutkintoa suorittamaan...Taidan elää haavemaailmassa, mutta parempi että edes jossain.

Vielä piristävämpää on, että Tampereella asuntotilanne on Helsinkiäkin huonompi. Onneksi sentään kaverin luokse pääseen hätämajoitukseen kunnes säädyllisen hintainen kämppä osuu kohdalle. Kummasti putoilen aina Toas:in solulistalla aina vain alemmas vaikka osoitteeksinikin on kirjattu toinen paikkakunta. Ihme tsydeemi...

Tampereelle meno on ottanut niin päähän, että olen jurottanut viikkoja omassa ylhäisessä seurassani, välillä tosin jokunen kaveri on onnistunut saamaan kontaktia viestillä tai mesellä, mutta ajatukset on niin ollut muualla risteilemässä välissä kosmisen ulottuvuuden ja kamppailun henkisestä itsetunnosta, että olen valitettavan saamaton ollut pitämään heidän yhteydenottojaan tarpeeksi arvossa. Pyydän siis anteeksi kaikilta kavereilta jotka ovat tunteneet itsensä jotakuinkin joutuneensa kuulemaan minusta tyhjää. Minulla on vain tekosyitä tarjota.

Jees, kosminen ulottuvuus kutsuu taas.