No nyt olen miltei maailman onnellisin ihminen (sillä aina kun ihminen luulee saavuttavansa jonkin onnelliseksi tekevän asian, hän keksii samantien uuden tilalle jonka takia valittaa ja parkua), kun on oma kämppä ja omat verhot. Se on kyllä aika minun näköinen, mustaa ja valkoista ja liikaa kiina-kamaa. Ja naapuri tykkää suomirokista, varsinkin klo.22 jälkeen illalla. :(

Istuskelen ylikuumassa ja ylitunkkaisessa tietokoneluokassa odottaen välitunnin loppua jotta pääsisimme luokan eteen analysoimaan liikelahjoihin erikoistuneiden firmojen kotisivuja...ryhmätyö jonka ryhmäläiset tekivät itsekseen, no, kaksi heistä, kolmas ei ole koulussa. Tämmöstä tää ryhmätöiden teko tääl, joku tekee ja joku on tekevinään ja toinen ei tiedä siitä mitään ja toinen ei ollut koulussa koko aikana. Noh, eipä se mitään. Tosin toinen meneillään oleva 9 hengen projektiryhmän pitää hiukan sitoutua enemmän, kun maaliskuuhun mennessä pitäisi olla valmiina dvd, sen haastattelut, animaatiot, printtigrafiikka sun muu kuvausmateriaali. Niin, ja hankkia sponsoreita ja tukijoita hankkeelle, ehkä ostajiakin. Aarr, stressi iskee, en minä tiedä näistä mitään...jospa joku niistä tietää, toistaiseksi yritän roikkua mukana joten kuten kärryillä.

Onneksi pääsee aina koulun jälkeen kotiin rauhaan edes hetkeksi. Jos bussi pääsee perillä, ilmat kun suosii tamperelaisia ja sen bussikuskeja jumauttamalla bussiparat pysäkeille loskaan ja matkustajia odotuttamalla heitä tunteja pysäkeillä odottamassa bussia, jota ei tule. Onneksi itse en ole vielä joutunut vastaavaan tilanteeseen, mutta odottelen vain milloin säät ja tuiskut pahenee. Lentoliikenne jonnekin lämpöisempään alkaa kieltämättä tuntua houkuttelevammalta vaihtoehdolta...